Työn ja perheen yhdistäminen – Hydacilaisen tarina

Haastattelu ja teksti Elina Saarentaus, HR-koordinaattori Hydac Oy

Koronapandemia on iskenyt yhteiskuntaamme kuin salaojahommissa oleva kaivinkone, jonka hydraulisessa ohjauksessa tapahtuu iso häiriö ja koneen virheliikkeen seurauksena talosta haukkaantuu koko kulma pois. Miten talo rakennetaan uudestaan ehjäksi? Tai miten talossa asuva perhe pärjää talon ollessa vaurioitunut?

Maailmanlaajuisen poikkeustilanteen vuoksi on työelämä joutunut uusien isojen haasteiden eteen. Kukin yritys ja organisaatio toimii tilanteen vaatimalla tai pakottamalla tavalla, jotta talo pysyisi pystyssä tai jotta se saataisiin korjattua. Hydac Oy:n liiketoiminnan jatkuvuuden kannalta henkilöstön hyvinvointi on suurin voimavaramme myös poikkeusaikoina. Näkemyksemme mukaan hyvinvointi kumpuaa suuresti työn ja muun elämän tasapainosta.

Kun poikkeustilanteen kesto lähenee kahta kuukautta, haluamme jakaa tuotantopäällikkömme Timo Lauttamuksen tarinan, kuinka työ- ja perhe-elämän yhdistäminen on onnistunut menneinä epätavallisina viikkoina.

Millaiseksi arkesi on muodostunut tänä poikkeuksellisena korona-aikana?

Me on saatu korona-aika sujumaan alkuhaasteiden jälkeen melko hyvin. Vaimoni rakensi kotona rutiinit, joiden avulla molempien aikuisten työt saadaan sujumaan hyvin rinnakkain päiväkoti-ikäisen juttujen kanssa. Aloitamme päivän aina ulkoilulla, jonka jälkeen tehdään töitä ja opiskellaan. Lapsen päiväunien aikaan voimme tehdä esimerkiksi keskittymistä vaativa tehtäviä ja lopuksi työpäivä päätetään taas yhteisellä ulkoilulla. Tokihan välillä on kaikenlaista hässäkkää ja illalla täytyy paikata päivällä tekemättä jääneitä töitä, mutta yleisesti tuntuu siltä, että korona on lisännyt yhteistä vapaa-aikaa ja vähentänyt turhaa kiirettä. Samalla työtehokin on kasvanut. Voin sanoa, että tällainen työskentelytapa sopii meille aika hyvin.

Olet perheellinen – onko käynyt tilanteita, joissa vaikka lapsesi olisi huudellut etäpalaverin taustalla? Miten kollegasi ovat suhtautuneet tilanteeseen?

Kyllähän näitä nelivuotiaan kanssa on. Kesken videopalaverin voi joutua apumieheksi vessakäynnille ja välillä mietityttää millainen vesivahinko vessassa odottaa duplojen kylvettämisen seurauksena. Lisäksi kerran vaimo sai yllytyshullun huumoriveikon keskeyttelemään palaveriani hassuilla sivuhuudahduksilla. Kollegat ovat suhtautuneet yllättävän hyvin ja tottahan heitäkin saattaa kiinnostaa kuka Ryhmä Haun pennuista on nopein.

Mitkä työnantajan poikkeusajan toimenpiteet ovat mielestäsi tukeneet työntekoasi sekä työn ja perheen yhdistämistä; mitä taasen olet jäänyt kaipaamaan?

Työhön liittyviä joustomahdollisuuksia oli kehitetty jo pitkään, joten siirtyminen etätyöhön tapahtui todella helposti. Tekniset ratkaisut olivat jo olemassa, ja sattumalta työajan joustoja laajennettiin juuri ennen koronakriisiä. Lisäksi heti poikkeusajan alettua mahdollistimme sen, että tapauskohtaisesti voidaan sopia järjestelyt, joilla kukin pystyy yhdistämään työn ja perhe-elämän. Oikeastaan ainoa, mitä on jäänyt kaipaamaan, on toimiston kahvitaukokulttuuri – toisaalta kotona on aina tarjolla jotain herkkuja kahvin seuraksi.

Onko jotain (esim. toimintatapa, työkalu), minkä käyttämistä toivoisit, että työnantajana jatkaisimme myös poikkeusajan jälkeen?

Uskoisin, että toimistotöissä etätyön tekeminen tulee olemaan yleisempää kuin ennen koronaa ja että yleensäkin työn paikkariippumattomuus tulee korostumaan. Olisi hienoa, jos joustavuuteen liittyvät käytännöt muuttuisivat uudeksi normaaliksi. Fyysinen läsnäolo on tietysti tärkeää työyhteisön kulttuurin muodostumisen ja tietynlaisen työn tehokkuuden kannalta, mutta ehkä opimme tästä, että jatkuva fyysinen läsnäolo ei ole työn sujuvuuden kannalta pakollista. Etätyötä tukevilla työkaluilla pääsee todella pitkälle.

Perhe voi tilanteeseen nähden hyvin ja ympärillä on ihmisiä, jotka välittävät.
Talo korjataan pala palalta.